Elokuvakriitikko
Elokuvakriitikko arvostelee elokuvia muiden eduksi
Elokuvan arvostelu on työtä, joka kertoo elokuvasta kiinnostuneelle mitä voisi olla odotettavissa. Se voi kääntää mielipiteitä myös siitä, kannattaako koko leffaa ylipäänsä mennä katsomaankaan vai herättääkö se mielenkiinnon paremmin. Kriitikoiden ylistämä ei välttämättä ole katsojien mieleinen ja päin vastoin. Arvostelu onkin aina kriitikon oma näkemys ja mielipide aiheesta, jonka hän ammattilaisen silmin näkee ja jakaa sitten muillekin. Ollakseen hyvä arvostelija, ei tarvitse välttämättä olla koulutettu ammattilainen. Kokeneempi elokuvaharrastelija tai mielipiderikas ihminen voi aivan hyvin kirjoittaa omia arvosteluitaan ja tuoda niitä julki ihmisille, jotka elokuvia haluavat katsella. Arvosteluita löytyy myös toki muista, kuin juuri teattereihin saapuneista filmeistä.
Ehkä kuuluisin suomalainen elokuvakriitikko oli Jörn Donner, joka toimi myös kirjallisuuskriitikkona. Hänen lausahduksensa, lukeminen kannattaa aina, on varmasti tuttu lähes kaikille suomalaisille. Häntä kutsuttiin kulttuurin moniottelijaksi laajan osaamisensa ansiosta.
Jörn Donner on yksi elokuvasäätiön perustajista
Elokuvakriitikon tulee kuitenkin tietää myös elokuvista jotain, jotta arvostelu on asiallinen ja otetaan vakavasti. Donner on toiminut itse myös ohjaajana sekä kirjailijanakin. Melkoisen hyvä kokemuspohja siis löytyy aiheeseen. Hän on myös yksi Suomen elokuvasäätiön perustajajäsenistä.
Donner voitti myös työllään parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon elokuvasta Fanny ja Alexander vuonna 1984. Hänen tekemänsä arvostelut olivat arvostettuja kuten saavutuksensa ylipäänsä. Alun perin elokuvakriitikkona piti käydä ensi-iltanäytöksessä ja kirjoittaa arvostelunsa pikaisesti vielä samana iltana. Tämä vaikutti laatuun ja kun myöhemmin lehdistölle alettiin järjestää ennakkonäytös, muuttuivat arvostelujen laadutkin paremmaksi.
Mitä elokuvakriitikolta vaaditaan?
Jos haluaa olla aivan virallinen kriitikko, on henkilö oltava taitava kirjoittamaan ja omattava elokuvasivistystä. On hyvä tuntea nykyelokuvien lisäksi myös elokuvan historiaa, jotta on mahdollista arvostella myös hieman laajemmalla mittapuulla. Varsinaisena ammattina tämä ei ole kovinkaan monelle realistinen vaihtoehto, sillä paikkoja ei ole aktiivisesti tarjolla.
Vaikka kriitikon työpaikkoja ei olisikaan tarjolla, on esimerkiksi blogien tai podcastien kautta hyvin mahdollista saavuttaa melkoisen mukavakin yleisömäärä. Kilpailua näilläkin aloilla on nykyään, mutta nokkela ja asiantunteva arvostelija löytää kuulijansa. Kritiikkiportti oli aikanaan hyvä kanava, josta erilaisia arvosteluita pääsi helposti lukemaan ja saattoi sieltä omankin tekstinsä löytää, mikäli oli sen sanomalehteen kirjoittanut.
Kuinka elokuvakriitikko on saanut alkunsa ammattina?
Elokuvakriitikko ammattina ja elokuvakritiikki ylipäänsä katsotaan saaneen alkunsa ranskalaisen film d’art -liikkeen myötävedessä jo 1900 vuosikymmenellä. Ranskassa perustettiin noina vuosina teatteriesityksiä, joiden vuoksi sitten kulttuuripalstat ja -lehdet kiinnostuivat elokuvasta. Kritiikki alun perin oli lähinnä teatteriin kohdistuvaa, mutta hiljalleen myös elokuvat alettiin nähdä taiteen piirissä yhtenä taiteen muotona. Kun italialainen Ricciotto Canudo perusti ”Seitsemännen taiteen ystävien kerhon”, oli sillä todella oleellinen merkitys elokuvakritiikin kehitykselle.
Elokuvan arvostelu on siis jo melkoisen vanhaakin historiaa omaavaa taidetta. Kriitikon tulee olla monella tapaa lahjakas voidakseen toteuttaa ammattiaan hyvin ja hänen tulee näinä päivinä olla kaiken lisäksi kekseliäs saadakseen äänensä ja arvostelunsa kuuluville niitä arvostaviin yhteisöihin. Vaikka tämäkin työ on ajan saatossa muuttanut muotoaan vahvasti, on silti edelleen tärkeää ja hyödyllistä, että arvosteluita jaksetaan tehdä.
