Vastarakastunut näkee kumppaninsa usein täydellisenä eikä ainakaan käytä lemmen pehmittämiä aivojaan sen miettimiseen, että mitä toinen mahdollisesti tekee väärin. Mutta kun kuherruskuukaudet tai jopa -vuodet ovat vierähtäneet, suhteeseen astuu arki ja kritisointi parisuhteessa voi alkaa. Kahden ihmisen arjen sovittaminen yhteen saattaa tuottaa kaikenlaista kipuilua. Toinen tekee jotkut asiat ihan eri tavalla kuin itse tekisit, toinen tekee siis väärin, joten hänelle pitää esittää kritiikkiä?
Millaista kritisointi parisuhteessa voi olla?
Jossain vaiheessa voi alkaa ärsyttää jotkin kumppanin tavat toimia. Hän jättää likaiset sukat lattialle. Hän laittaa astiat tiskikoneeseen ihan väärään järjestykseen. Hän ei tajua tarttua imuriin, ellei hänelle sano siitä. Voileipää tehdessään hän pitää jääkaapin ovea koko ajan auki ja sähköä kuluu hukkaan. Hän hidastelee loputtomasti aina, kun pitäisi lähteä johonkin. Kaiken lisäksi kumppani ei ole tyytyväinen joihinkin sinun tapoihisi toimia. Hän motkottaa ja se tuntuu silkalta ilkeilyltä.
Kuten arvata saattaa, itsekritiikki on paikallaan. Kun tekee mieli kritisoida kumppania, pitäisi ensin miettiä, että miksi minulle on niin tärkeää sanoa juuri tästä asiasta. Pitääkö juuri tämä tehdä sillä tavalla kuin minä olen tottunut tekemään? Jos vastaus on, että kyllä, tästä pitää ehdottomasti sanoa, niin seuraavaksi voisi miettiä, millä tavalla asian voisi sanoa rakentavalla tavalla. Voisi houkutella kumppanin keskustelemaan asiasta ja punnitsemaan eri toimintatapojen hyötyjä ja haittoja. Ehkä kompromissikin olisi mahdollinen?
Keskustelua ja empatiaa
Joskus syyt eivät niinkään ole kumppanissa ja hänen tekemisissään vaan kritisoijassa itsessään. Kritisoinnin tarve saattaa kummuta aiemmista kokemuksista ja suhteista, jopa niinkin kaukaa kuin varhaisesta vuorovaikutuksesta. Tarvitaan itsemyötätuntoa. Täytyy ymmärtää, miksi minulla on tässä kohtaa tämmöinen hätä. Miksi toisen olemus tai tekemiset aiheuttavat minussa tämän tarpeen kritisoida? Itsemyötätunnon lisäksi keskusteluun toisen mahdollisista virheistä tulisi lähteä empaattisella otteella. Kritiikki voi aiheuttaa toisessa surua, vihaa tai hätää – miten saan sanottua tärkeänä pitämäni asian positiivisen hengen säilyttäen?
